Blog Large Image Whole Post
18956
paged,page-template,page-template-blog-large-image-whole-post,page-template-blog-large-image-whole-post-php,page,page-id-18956,page-child,parent-pageid-1815,paged-2,page-paged-2,theme-stockholm,qode-social-login-1.1.3,qode-restaurant-1.1.1,stockholm-core-1.1,woocommerce-no-js,select-theme-ver-5.1.8,ajax_fade,page_not_loaded,menu-animation-underline,wpb-js-composer js-comp-ver-6.0.5,vc_responsive
Reetta Yrttiaho, positiivisen psykologian valmentaja ja kouluttaja

Korona pysäytti miettimään merkitystä

Kuten varmasti kaikki suomalaiset, tuijotin eilen hämmentyneenä uutistulvaa koronaviruksen leviämisestä ja siihen liittyvistä poikkeustoimista. Pian alkoi sähköpostiin tipahdella viestejä. Kalenteriin sovitut koulutukset ja luennot on ainakin kuukauden ajalta peruttu tai siirretty. Pienyrittäjälle, joka on edellisenä päivänä jättänyt eroanomuksen opettajan vakivirastaan, tilanne tuntuu varsin hurjalta. Mitä me nyt teemme!

Positiivinen psykologia, aamiaistilaisuus

Tapasin illalla ystäviäni keskustan ravintolassa. Istuimme pöydän eri puolilla desinfiointiainepullo keskellä pöytää, emme halanneet tai koskeneet toisiimme. Illassa oli silti paljon lämpöä ja läheisyyttä. Vitsailimme, että seuraavan kerran viinikerhomme kokoontuu etänä videon välityksellä. Tottakai puhuimme koronasta. Ja niin puhuivat kaikki ne muutkin harvat pöytäseurueet, jotka olivat uskaltaneet lähteä ulos syömään.

Tämän hetkinen tilanne yhdistää meitä. Se ei koske vain yhtä aluetta, valtiota, kaupunkia tai ihmisryhmää. Tilanne koskettaa ihan jokaista ihmistä ja siksi se myös yhdistää. Kriisin koittaessa tarvitsemme toisten ihmisten tukea. Kun elämässä tulee suuria haasteita, murheita ja vaikeuksia aika ikään kuin pysähtyy ja silmänräpäyksessä kaikki se, mikä ei ole merkityksellistä putoaa pois.

Positiivinen psykologia voimavaraksi

Positiivisen psykologian työkalut tukevat vaikeina hetkinä. Myönteisyys ja myönteiset tunteet vahvistavat vastuskykyä. Kiitollisuus auttaa huomaamaan hyvät asiat vaikeiden hetkien keskellä. Optimismi luo toivoa. Resilienssitaidot auttavat meitä ponnahtamaan takaisin vaikeuksista ja muutoksista. Huumori tuo iloa ja yhdistää. Merkityksen löytäminen auttaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ennen kaikkea tarvitsemme nyt kukoistavia ihmissuhteita tukemaan ja auttamaan. Näitä kaikkia taitoja ja työkaluja voimme kehittä ja harjoitella.

Mitä nyt?

Huoli taloudellisista menetyksistä on todellinen, mutta kaiken muun keskellä sekin asettuu perspektiiviin. Kun katsoo tilannetta kokonaisuutena, yhtäkkiä omat huolet tuntuvatkin pieniltä. Olen terve, perheeni ja läheiseni ovat toistaiseksi terveinä ja turvassa.

Yhtäkkiä onkin myös tilaa ja aikaa. Aikaa keskittyä ja kuulostella. Tilaa ajatella, luoda uutta, kirjoittaa ja opiskella. On aikaa olla perheen kanssa. Aikaa viestitellä ystäville. Aikaa mennä metsään, aikaa istuttaa uusia siemeniä kasvamaan. Aikaa olla läsnä. Vaikka pysyttelemme fyysisesti kaukana, voimme olla henkisesti lähellä toisillemme ja itsellemme.

Tänään ja viikonloppuna keskityn perheeseeni. Menemme metsään, katsomme elokuvia ja pelaamme yhdessä lautapelejä. Maanantaina aloitamme jo idea-asteella olevien verkkokurssien toteutuksen. Kaikki asiat järjestyvät!

Peskää käsiä ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta <3

Reetta ja Susanna ovat kehittäneet positiivisen psykologian työhyvinvointikoulutuksen opettajille.

Nyt on aika opettajien ja kasvattajien työhyvinvoinnille!

Kohti kukoistavaa koulua -koulutukset täyttivät helmikuussa vuoden! Alkuvuodesta saimme olla mukana kahdessa hyvin isossa kasvatus- ja opetusalan tapahtumassa, Educa-messuilla sekä Opo-päivillä, puhumassa positiivisesta psykologiasta ja työhyvinvoinnista. Iloksemme (ja myös järjestäjien iloksi) huomasimme työhyvinvoinnin kiinnostavan opettajia ja kasvattajia. Molemmissa tapahtumissa lauantai-iltapäivän viimeisinä esiintyjinä keräsimme salit ääriä myöten täyteen kuulijoita. Olemme kiitollisia järjestäjille mahdollisuudesta jakaa positiivisen psykologian tietoa. Ja kiitos aivan jokaiselle osallistujalle, te loitte tilaisuuksista merkityksellisiä!

Kouluttajat Reetta Yrttiaho ja Susanna Posio

Työ kuormittaa

Opettajien työuupumuksesta ja työn kuormittavuudesta on puhuttu pitkään. Hyvin vähän sen korjaamiseksi on kuitenkaan tehty toimenpiteitä. Olemme itse opettajia ja ymmärrämme koulumaailman haasteet ja mahdollisuudet. Koulumaailmassa on paljon asioita, joihin yksittäinen opettaja ei voi vaikuttaa, mutta on paljon tapoja, joilla voimme muuttaa tapaamme tehdä työtä ja näin vahvistaa voimavarojamme.

Me emme koulutuksillamme voi lisätä koulujen resursseja, parantaa sisäilmongelmia tai pienentää ryhmäkokoja. Me voimme kuitenkin tuoda jokaiselle opettajalle ja kasvattajalle taitoja joilla esimerkiksi lisätään resilienssiä ja löydetään uusia tapoja tehdä työtä. Keskitymme vahvuuksien hyödyntämiseen työssä, myönteisyyden vahvistamiseen sekä palautumisen merkitykseen. Näihin teemoihin tietoisesti keskittymällä voimme vahvistaa omia ja työyhteisön voimavaroja.

Usein saatamme myös itse heikentää työhyvinvointiamme. Meillä kaikilla on lukuisia uskomuksia ja mindsettejä siitä, kuinka meidän pitäisi työtämme tehdä. Osa näistä uskomuksista saattaa jopa olla meille tuhoisia. Saatamme luoda itse itsellemme kiireen ja stressin. Näiden uskomusten ääreen on hyvä pysähtyä, tarkastella niitä ja ryhtyä muuttamaan niitä.

Mitä on Kohti kukoistavaa koulua?

Kohti kukoistavaa koulua -koulutuksissa käsittelemme positiivisen psykologian eli hyvinvoinnin tieteen tutkittua tietoa. Puhumme mm. myönteisyyden ja myönteisten tunteiden vaikutuksista hyvinvointiimme, työn imusta ja työn tuunaamisesta, vahvuuksien löytämisestä, mindseteistä sekä palautumisen tärkeydestä. Tähän mennessä olemme kiertäneet kymmeniä kouluja sekä kouluttaneet yli 600 opettajaa ja kasvattajaa positiivisen psykologian teemoista.

Koulutukset ovat hyvin käytännönläheisiä ja tuovat positiivisen psykologian teemat lähelle kuulijaa erilaisten harjoitusten ja tehtävien muodossa. Jokainen osallistuja saa käyttöönsä hyvinvointia edistäviä työkaluja. Positiivisen psykologian työkaluja voi hyödyntää niin omassa työssä ja elämässä kuin koko työyhteisön kanssa. Hyvinvoiva opettaja ja kasvattaja luo hyvinvointia myös lapsille ja nuorille.

Kohti kukoistusta 2020

Meidän tavoiteenamme on, että 2020-luvulla positiivinen psykologia ja opettajien työhyvinvointi nostetaan keskeiseksi teemaksi opetus- ja kasvatustoiminnan suunnittelussa! Tämä vaatii ennen kaikkea muutosta rakenteissa, johtamisessa ja poliittisten päätösten tasolla. Tavoitteenamme on, että kymmenen vuoden päästä positiivinen psykologia ja työhyvinvoinnin teemat ovat arkipäivää jokaisessa Suomen koulussa.

Nyt uuden lukuvuoden suunnittelu on täysillä käynnissä kouluissa ja kunnissa. Mitä, jos teidän koulussa tai kunnassa otettaisiin opettajien työhyvinvointi ensisijaiseksi kehittämisen kohteeksi?

Kun opettaja voi hyvin, koko koululla on mahdollisuus kukoistaa!

Reetta & Susanna

luokanopettajat, Positive Psychology Practitionerit

 ja Kohti kukoistavaa koulua -koulutuksen luojat

“Loma” – kun tein asiat toisin

Aika moni viettää nyt talvilomaa. Itse yrittäjänä en ajatellut pitää varsinaista lomaa, mutta (kiitos isovanhempien) meille tarjoutui tilaisuus lähettää lapset mummin ja papan hoitoon muutamaksi päiväksi. Tämä muutaman päivän “lapsivapaa”-aika mahdollisti minulle varsin miellyttävän, mutta myös raskaan rupeaman.

Olen ollut työ- ja organisaatiopsykologian opinnoistani jäljessä, sillä aika on kulunut positiivisen psykologian koulutusten parissa. Päätin siis käyttää nämä pari päivää oppimistehtäviin. En siis varsinaisesti pitänyt lomaa, mutta en tehnyt töitäkään. Tästä “lomasta” tuli myös varsin erilainen kuin alunperin ajattelin.

“Loman” aikana olen

  • käynyt ystävien kanssa ulkona
  • kirjoittanut yhteensä 16 sivua tieteellistä tekstiä työ- ja organisaatiopsykologiasta
  • kirjoittanut myös tämän blogitekstin
  • syönyt joka päivä ulkona
  • tehnyt lukuisia kävelylenkkejä myrskyssä ihmetellen tätä kummallista talvetonta talvea ja tulvivaa jokea
  • juonut viiniä joka ilta
  • katsonut 6 jaksoa Villa Hintikkaa
  • suunnitellut uutta terassia
  • lukenut kesken jääneen romaanin loppuun
  • luopunut suunnitelmista

Tämän “loman” aikana en ole

  • siivonnut (vaikka suunnittelin)
  • laittanut ruokaa
  • käynyt joogassa (vaikka suunnittelin)
  • käynyt avannossa (vaikka suunnittelin)
  • katsonut kelloa

Vaikka päivät ovat olleet kirjojen ja koneen ääressä puurtamista, on tämä aika ollut myös todella rentouttavaa. Aamut olen voinut aloittaa hitaasti kahvia juoden, päivällä olemme miehen kanssa lähteneet syömään silloin kun on nälkä alkanut kurnia ja illalla olen lopettanut työskentelyn, kun niskoja on alkanut särkeä ja ajatus ei enää kulje. Olen saanut täysin heittäytyä ja uppoutua opiskeluun ja siihen, että voin tehdä asioita omassa tahdissa.

Merkityksellistä tässä “lomassa” on ollut huomata, kuinka juurtunut vanhoihin rutiineihin sitä onkaan. Minulle oli todella vaikeaa jättää tekemättä niitä asioita, joita oli alunperin suunnitellut, vaikka niiden tekeminen ei houkutellut yhtään. Onneksi sen tein, sillä huomasin myös, että vaikka rikoin rutiineja, mitään pahaa ei tapahtunut. Päin vastoin! Sain enemmän aikaan, ja nautin tekemisestä enemmän!

Huomenna haen lapset, ihana saada heidät kotiin. Ihana palata arkirutiiniin. Ensi kuitenkin lomailemme yhdessä muutaman päivän. Siis oikeasti lomailemme!

Milloin sinä olet viimeksi rikkonut rutiineja?

Stressi ja palautuminen – elämän kaasu ja jarru

Kiire, ahdistaa, stressaa. Töissä huoli nykyisestä projektista ja jo nurkan takana häämöttävästä seuraavasta. Jatkuva paine suoriutua kaikista niin hyvin, ettei kenelläkään ole mitään sanomista. Kotona on vaikea irrottautua töistä ja olla läsnä, sillä siellä odottaa uudet hommat: pyykit, laskut, sängyn alla lymyilevät villakoirat, sairastuneet lapset, viikonloppureissu ja loppumaton to do -lista. Kuulostaako tutulta? Tuntuuko, että lautasellasi on niin paljon tavaraa, että osa vyöryy väkisinkin yli äyräiden?

Stressistä on tullut meille mantra, jota hoemme jatkuvasti. Nostamme hartia korviin ja hengitämme pinnallisesti, saatamme olla ärtyneitä tai koemme ettemme suoriudu riittävän hyvin. Työelämä pakottaa meidät painamaan kaasua, mutta muistammeko jarruttaa kurveissa?

Mitä kehossamme tapahtuu stressin aikana?

 

Kaikki stressi ei ole pahasta. Tarvitsemme stressiä toimiaksemme, ollaksemme tehokkaita ja saadaksemme asioita aikaiseksi. Päivän aikana koemme useita stressipiikkejä: Viemme lapsia hoitoon, pidämme esitelmää suurelle yleisölle, ajamme autoa ruuhkassa, tapaamme uusia ihmisiä, kamppailemme kiireisten aikataulujen kanssa. Nämä ovat akuutteja tilanteita, jotka menevät nopeasti ohi. Pitkittyessään stressi on kuitenkin haitallista.

Kun koemme stressiä, kehossamme tapahtuu monia reaktioita. Kehomme ikään kuin valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan: syke kohoaa, verenpaine nousee, lihaksemme jännittyvät ja ajattelumme kaventuu suoriutumaan käsillä olevasta tehtävästä. Kehomme erittää adrenaliinia sekä kortisolia. Tunnistamme varmasti tilanteen, jossa edessä kolkuttavat deadlinet saavat meidät suoriutumaan töistä nopeasti. Tällöin stressi on hyvästä. Tarvitsemme stressiä ja se on toimintamme kaasu.

Jos kehomme ja mielemme eivät pääse palautumaan lainkaan kiireisen työpäivän päätteeksi ja kotona olevat huolet ottavat vallan seuraavaksi, voi stressi pitkittyä.  Keho jää jumiin stressitilaan ja sen terveydelliset vaikutukset voivat olla vakavia.

Kuuntelen usein pienen meditaatioharjoituksen silloin kun kierrokset lähtevät liian koviksi.

Palautuminen eli jarruttaminen

 

Palautuessamme stressistä kehomme automaattisen hermoston parasympaattinen osa aktivoituu.  Tämä tarkoittaa fysiologisella tasolla sykkeen ja verenpaineen laskua, hengityksen hidastumista ja lihasjännityksen laukaisua. Kehomme alkaa jarruttaa.

Kaikki stressi ei johdu kiireestä tai ulkopuolisista paineista. Koemme myös positiivista stressiä esimerkiksi silloin kun innostumme jostain asiasta suunnattomasti, suunnittelemme vaikka tulevia häitä, aloitamme uudessa mielekkäässä työssä tai saamme lapsen. Palautuminen on tärkeää myös positiivisen stressin kohdatessa.

Mitkä asiat auttavat palautumaan?  No ainakin pysähtyminen, hengittäminen, sopiva liikunta, metsässä tai luonnossa kulkeminen, halailu ja yhdessä oleminen, rakastelu, nauru. Myös asiat, joiden tekemisestä nautimme voivat toimia palauttavina kuten musiikin kuuntelu, käsitöiden tekeminen, piirtäminen, lukeminen.

Pää pinnalle – stressikierre poikki

 

Kun itse palasin töihin esikoiseni ollessa yksivuotias, koin valtavaa stressiä, joka lopulta johti uupumiseen ja sairauslomaan reilun vuoden jatkumisen jälkeen. En osannut pysähtyä missään. En pitänyt töissä tarvittavia taukoja, töiden jälkeen kiirehdin hakemaan lasta hoidosta tukka putkella. Minusta tuntui, että olin jatkuvasti väärässä paikassa. Olin myös innoissani töihin paluun jälkeen sanonut kaikkeen ”Kyllä, minä hoidan! Joo, tulen mukaan!” Työt kasaantuivat, podin huonoa omaatuntoa, en osannut priorisoida, delegoida enkä pyytää apua. Stressi kavensi ajatteluani, en tiennyt mistä kannattaisi aloittaa, mikä projekti hoitaa ensi loppuun ja mihin pyytää apua. Neuvolalääkärin määräyksestä jäin sairauslomalle ennen toisen lapsen syntymää. Tämä oli välttämätön pysäytys, jotta näin tilanteeni kunnolla. Kun pysähdyin ja lepäsin, koin että pikkuhiljaa aloin saada päätäni pinnalle valtavan kuorman alta. Aloin nähdä ratkaisuja ympärilläni ja kun sain itseni tasapainoon, tilanteet eivät näyttäneetkään enää niin sekavilta, vaikeilta tai kuormittavilta.

Vanhempainvapaan jälkeen jatkoin opintovapaalla ja otin aikaa itselleni. Pohdin ja tarkastelin toimintaani ja tilannetta etäisyyden päästä. Huomasin, että minun on muutettava aika monta asiaa toimintatavoissani, jos meinaan palata töihin. Minun oli tunnistettava omat hyvinvointini rajat.

Tein tietoisesti muutoksia omassa ajattelussani ja toiminnassani. Töissä opettajana otin päivittäin pienen hetken rauhoittumiseen hiljaisessa luokassa välitunnin aikana, työpäivän jälkeen annoin itselleni aikaa palautua puolituntia ennen kuin hain lapset hoidosta, rauhoitin viikosta muutamia iltoja perheelle ja ennen kaikkea opettelin laittamaan itseni muiden edelle. Keskityin huomaamaan niitä asioita, jotka olivat hyvin ja lopetin stressimantran hokemisen. Koin suunnattoman paljon työniloa, kun minulla oli enemmän voimavaroja, ja vaikka työolot eivät olleet muuttuneet mitenkään.

Hyvä vai paha stressi

 

Stressi on meille luonnollinen olotila, jota ei tule pyrkiä välttämään. Se saa meidät toimimaan ja stressaannumme myös täysin arkisista ja luonnollista asioista. Meidän täytyy kuitenkin muistaa palautumisen merkitys. Elämänmeno on hektistä, työelämästä puhumattakaan, on muistettava jarrutella kurveissa. Muista olla myös lempeä itseäsi kohtaan ja antaa itsesi levätä ja pyytää apua – se on hyväksi sinulle!

 

 

Minun vinkkini pinnalle pääsyyn:

 

  1. Hengitä tietoisesti syvään. Tehokas keino, joka avittaa parasympaattisen hermoston toimintaa.
  2. Ota tarvittava aika itsellesi oli se sitten viisi minuuttia tai parin päivän irtiotto. Opettale antamaan omille tarpeillesi huomiota.
  3. Mene metsään, puistoon, mihin tahansa luontoon. Pienten lasten äitinä uskon lauseeseen ”Pukeminen kannattaa aina!” Pieni ulkoilu luonnossa rauhoittaa ison ja pienenkin mielen.

 

Palauttavia hetkiä!

Reetta

Voihan tunteet – ja työ

Olet varmasti pohtinut joskus teetkö ratkaisut tunteella vai kuunnellen järjen ääntä. Joskus varmasti olet kokenut tunteiden vyöryn, joka on saattanut aiheuttaa odottamattoman reaktion. Tai olet voinut liihotella hyvänolon tunteessa hymy huulilla. Tunteet ovat osa meitä, emmekä voi irrottaa niitä tai niiden aiheuttamia reaktioita itsestämme.
Voimme kuitenkin oppia tunnetaitoja ja niiden avulla hyödyntämään tunteitamme, kohtaamaan niitä helpommin tai jopa lieventää epämiellyttävien tunteiden aiheuttamia reaktioita. 

 

Tunteiden tarkoitus ja viestit

 

Tunnemme monenlaisia tunteita. Osa tunteista on miellyttäviä ja myönteisiä, osa epämiellyttäviä. Tunteilla on tarkoitus. Ne yhdistävät meitä muihin ihmisiin ja saavat meidät toimimaan. Tunnemme esimerkiksi myötätuntoa, joka saa meidät huolehtimaan toisista ja auttamaan hädässä olevaa. Viha puolestaan saa meidät puolustamaan meille tärkeitä asioita ja suru kertoo meille, että välitämme. Voimme kokea myös myötäintoa ja myötäylpeyttä ja iloita toisen onnistumista ja saavutuksista

Myönteisillä tunteilla on positiivinen vaikutus meidän hyvinvointiin, suoriutumiseen ja oppimiseen. Ei kuitenkaan ole tarkoitus kääntää kaikkea pakkopositiivisuudeksi tai huumoriksi, vaan ennemminkin pysähtyä myönteisten tunteiden äärelle, vaalita niitä ja keskittyä ympärillä olevaan hyvään. Epämiellyttäviä tunteita saattavat olla vaikeampi käsitellä. Niiden tukahduttaminen, piilottaminen, märehtiminen tai vatvominen voi olla haitallista. Epämiellyttävätkin tunteet tulisi pystyä ottamaan vastaan ja kuunnella niiden tuoma viesti. Mikä tässä tilanteessa nosti tunteet pintaan?

Tunteiden kuuntelu, käsittely, hyväksyminen ja niiden mukana tuomien reaktioiden tarkkailu on tärkeä taito. Emme voi säädellä tunteiden aallokkoa, mutta voimme vaikuttaa siihen miten otamme ne vastaan ja miten toimimme niiden vallassa. Helppo tapa käsitellä tunteita on pysähtyä, kuunnella tunnetta ja antaa sille nimi. Tämän jälkeen voi tunnustella tunteen muotoa tai väriä. Mitä tunne yrittää sinulle viestiä. Näinkin pieni yksinkertainen asia voi auttaa meitä käsittelemään tunteita. Kun tunnistamme tunteen toimintamme takana, on meidän helpompi yrittää esimerkiksi rauhoittua tai ottaa innostuessamme aikalisä ennen spontaania “tunnepäätöstä”.

 

Tunteet osana työtä

 

Tunteita emme voi irrottaa erillisiksi meistä työpäivän ajaksi. Johtajilta ja työntekijöiltä vaaditaan tunnetaitoja alati muuttuvassa ja epävarmassa työelämässä. On tärkeä pystyä hyväksymään ja käsittelemään tunteita työpäivän aikana myös työyhteisössä. Kun kohtaamme toisemme tuntevina inhimillisinä olentoina, luomme työpaikoille turvallista ja kannustavaa ilmapiiriä. Tällaisessa työpaikassa on työntekijällä parhaat mahdollisuudet menestykseen. 

Kahden päivän aikana Nordic Business Forumissa huippujohtajien ja asiantuntijoiden puheissa käsiteltiin myös tunteita ja niiden merkitystä työelämässä.  Psykologinen turvallisuus ja luottamus on tulosta tunteiden sallimisesta ja käsittelystä. Tunteiden hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita pää punaisena alaiselle raivoamista tai kollegoiden ideoiden alas ampumista. Se tarkoittaa esimerkiksi virheiden sallimista ja myönteisen tunneilmapiiirin luomista. Sellaista ilmapiiriä, jossa on lupa oppia ja kasvaa.

Oma suosikkini puhujista oli yhdysvaltalainen tutkija ja tietokirjailija Brené Brown. Hänen viestinsä rohkeudesta ja haavoittuvaisuudesta on minulle tunteita herättävä. Brownin mukaan emme voi saavuttaa aitoa menestystä, jos emme uskalla kohdata häpeää. Rohkeuteen, rohkeisiin tekoihin ja itsensä alttiiksi arvostelulle laittamiseen liittyy aina haavoittuvaisuus. Jos haluamme menestyä meidän on kuitenkin kohdattava näitä kipeitäkin tunteita. Puolivillaisella suhtautumisella ei saada aikaan menestystarinoita.

Millaisia tunteita sinä tunnet tänään, juuri nyt? Mitä ne kertovat sinulle? Saatko näyttää tunteesi myös töissä? Onko sinun työpaikallasi lupa olla rohkea ja haavoittuvainen?