Stressi ja palautuminen – elämän kaasu ja jarru
21793
post-template-default,single,single-post,postid-21793,single-format-standard,theme-stockholm,qode-social-login-1.1.3,qode-restaurant-1.1.1,stockholm-core-1.1,woocommerce-no-js,select-theme-ver-5.1.8,ajax_fade,page_not_loaded,menu-animation-underline,wpb-js-composer js-comp-ver-6.0.5,vc_responsive

Stressi ja palautuminen – elämän kaasu ja jarru

Kiire, ahdistaa, stressaa. Töissä huoli nykyisestä projektista ja jo nurkan takana häämöttävästä seuraavasta. Jatkuva paine suoriutua kaikista niin hyvin, ettei kenelläkään ole mitään sanomista. Kotona on vaikea irrottautua töistä ja olla läsnä, sillä siellä odottaa uudet hommat: pyykit, laskut, sängyn alla lymyilevät villakoirat, sairastuneet lapset, viikonloppureissu ja loppumaton to do -lista. Kuulostaako tutulta? Tuntuuko, että lautasellasi on niin paljon tavaraa, että osa vyöryy väkisinkin yli äyräiden?

Stressistä on tullut meille mantra, jota hoemme jatkuvasti. Nostamme hartia korviin ja hengitämme pinnallisesti, saatamme olla ärtyneitä tai koemme ettemme suoriudu riittävän hyvin. Työelämä pakottaa meidät painamaan kaasua, mutta muistammeko jarruttaa kurveissa?

Mitä kehossamme tapahtuu stressin aikana?

 

Kaikki stressi ei ole pahasta. Tarvitsemme stressiä toimiaksemme, ollaksemme tehokkaita ja saadaksemme asioita aikaiseksi. Päivän aikana koemme useita stressipiikkejä: Viemme lapsia hoitoon, pidämme esitelmää suurelle yleisölle, ajamme autoa ruuhkassa, tapaamme uusia ihmisiä, kamppailemme kiireisten aikataulujen kanssa. Nämä ovat akuutteja tilanteita, jotka menevät nopeasti ohi. Pitkittyessään stressi on kuitenkin haitallista.

Kun koemme stressiä, kehossamme tapahtuu monia reaktioita. Kehomme ikään kuin valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan: syke kohoaa, verenpaine nousee, lihaksemme jännittyvät ja ajattelumme kaventuu suoriutumaan käsillä olevasta tehtävästä. Kehomme erittää adrenaliinia sekä kortisolia. Tunnistamme varmasti tilanteen, jossa edessä kolkuttavat deadlinet saavat meidät suoriutumaan töistä nopeasti. Tällöin stressi on hyvästä. Tarvitsemme stressiä ja se on toimintamme kaasu.

Jos kehomme ja mielemme eivät pääse palautumaan lainkaan kiireisen työpäivän päätteeksi ja kotona olevat huolet ottavat vallan seuraavaksi, voi stressi pitkittyä.  Keho jää jumiin stressitilaan ja sen terveydelliset vaikutukset voivat olla vakavia.

Kuuntelen usein pienen meditaatioharjoituksen silloin kun kierrokset lähtevät liian koviksi.

Palautuminen eli jarruttaminen

 

Palautuessamme stressistä kehomme automaattisen hermoston parasympaattinen osa aktivoituu.  Tämä tarkoittaa fysiologisella tasolla sykkeen ja verenpaineen laskua, hengityksen hidastumista ja lihasjännityksen laukaisua. Kehomme alkaa jarruttaa.

Kaikki stressi ei johdu kiireestä tai ulkopuolisista paineista. Koemme myös positiivista stressiä esimerkiksi silloin kun innostumme jostain asiasta suunnattomasti, suunnittelemme vaikka tulevia häitä, aloitamme uudessa mielekkäässä työssä tai saamme lapsen. Palautuminen on tärkeää myös positiivisen stressin kohdatessa.

Mitkä asiat auttavat palautumaan?  No ainakin pysähtyminen, hengittäminen, sopiva liikunta, metsässä tai luonnossa kulkeminen, halailu ja yhdessä oleminen, rakastelu, nauru. Myös asiat, joiden tekemisestä nautimme voivat toimia palauttavina kuten musiikin kuuntelu, käsitöiden tekeminen, piirtäminen, lukeminen.

Pää pinnalle – stressikierre poikki

 

Kun itse palasin töihin esikoiseni ollessa yksivuotias, koin valtavaa stressiä, joka lopulta johti uupumiseen ja sairauslomaan reilun vuoden jatkumisen jälkeen. En osannut pysähtyä missään. En pitänyt töissä tarvittavia taukoja, töiden jälkeen kiirehdin hakemaan lasta hoidosta tukka putkella. Minusta tuntui, että olin jatkuvasti väärässä paikassa. Olin myös innoissani töihin paluun jälkeen sanonut kaikkeen ”Kyllä, minä hoidan! Joo, tulen mukaan!” Työt kasaantuivat, podin huonoa omaatuntoa, en osannut priorisoida, delegoida enkä pyytää apua. Stressi kavensi ajatteluani, en tiennyt mistä kannattaisi aloittaa, mikä projekti hoitaa ensi loppuun ja mihin pyytää apua. Neuvolalääkärin määräyksestä jäin sairauslomalle ennen toisen lapsen syntymää. Tämä oli välttämätön pysäytys, jotta näin tilanteeni kunnolla. Kun pysähdyin ja lepäsin, koin että pikkuhiljaa aloin saada päätäni pinnalle valtavan kuorman alta. Aloin nähdä ratkaisuja ympärilläni ja kun sain itseni tasapainoon, tilanteet eivät näyttäneetkään enää niin sekavilta, vaikeilta tai kuormittavilta.

Vanhempainvapaan jälkeen jatkoin opintovapaalla ja otin aikaa itselleni. Pohdin ja tarkastelin toimintaani ja tilannetta etäisyyden päästä. Huomasin, että minun on muutettava aika monta asiaa toimintatavoissani, jos meinaan palata töihin. Minun oli tunnistettava omat hyvinvointini rajat.

Tein tietoisesti muutoksia omassa ajattelussani ja toiminnassani. Töissä opettajana otin päivittäin pienen hetken rauhoittumiseen hiljaisessa luokassa välitunnin aikana, työpäivän jälkeen annoin itselleni aikaa palautua puolituntia ennen kuin hain lapset hoidosta, rauhoitin viikosta muutamia iltoja perheelle ja ennen kaikkea opettelin laittamaan itseni muiden edelle. Keskityin huomaamaan niitä asioita, jotka olivat hyvin ja lopetin stressimantran hokemisen. Koin suunnattoman paljon työniloa, kun minulla oli enemmän voimavaroja, ja vaikka työolot eivät olleet muuttuneet mitenkään.

Hyvä vai paha stressi

 

Stressi on meille luonnollinen olotila, jota ei tule pyrkiä välttämään. Se saa meidät toimimaan ja stressaannumme myös täysin arkisista ja luonnollista asioista. Meidän täytyy kuitenkin muistaa palautumisen merkitys. Elämänmeno on hektistä, työelämästä puhumattakaan, on muistettava jarrutella kurveissa. Muista olla myös lempeä itseäsi kohtaan ja antaa itsesi levätä ja pyytää apua – se on hyväksi sinulle!

 

 

Minun vinkkini pinnalle pääsyyn:

 

  1. Hengitä tietoisesti syvään. Tehokas keino, joka avittaa parasympaattisen hermoston toimintaa.
  2. Ota tarvittava aika itsellesi oli se sitten viisi minuuttia tai parin päivän irtiotto. Opettale antamaan omille tarpeillesi huomiota.
  3. Mene metsään, puistoon, mihin tahansa luontoon. Pienten lasten äitinä uskon lauseeseen ”Pukeminen kannattaa aina!” Pieni ulkoilu luonnossa rauhoittaa ison ja pienenkin mielen.

 

Palauttavia hetkiä!

Reetta