Viime aikoina positiivinen psykologia ja siihen pohjautuva positiivinen pedagogiikka ovat saaneet ajoittain kärkästäkin kritiikkiä. Muun muassa Jani Rantanen kritisoi positiivista pedagogiikkaa ja psykologiaa (Opettaja 12/20) otsikolla Positiivinen pedagogiikka ei ole viaton ilmiö. Tämä herätti kasvatusalan ja positiivisen psykologian piireissä runsaasti hyvää keskustelua esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa, kuten Facebookissa  ja LinkedInissä. Keskusteluun ottivat kantaa niin puolestapuhujat kuin vastustajat. Positiivista psykologiaa kritisoitiin mm. onnellisuuden tavoittelusta ja yksilökeskeisyydestä. Uusien ilmiöiden (joihin positiivinen psykologia ja pedagogiikkakin voidaan katsoa ainakin jollain mittapuulla kuuluvaksi) levitessä tarvitsemme juuri keskustelua, kriittistä ajattelua sekä faktoihin perustuvaa tietoa. Kiitos keskustelun herättämisestä kuuluu Rantaselle. Mielestämme on hienoa, että uudet ilmiöt ja asiat kiinnostavat varsinkin nuorempia kasvatustieteilijöitä.

Kirjoitus ja siitä seurannut keskustelu herätti meissä kuitenkin halun ja kokemuksen siitä, että on tärkeää korjata virheellisiä käsityksiä, joita positiivinen psykologia sai osakseen. Vaikka tieteenala olisikin tuore, positiivisen psykologian tutkimat ilmiöt ja asiat ovat olleet olemassa yhtä kauan kuin ihmismieli. Positiivisen psykologian asiat ovat siis aina olleet osa perinteistä psykologiaa, mutta myös filosofiaa sekä uskontoja. Toisen maailmansodan jälkeen kriisit kasvoivat suuriksi ja sotien vaurioittamat ihmismielet tarvitsivat kaiken psykologian tuen ja avun. Näin ollen perinteinen psykologia keskittyi enemmänkin sairausmalliin eli mielen sairauksien ja traumojen tutkimiseen sekä hoitamiseen. Vielä 2000-luvun alussa oli masennuksesta tehty tutkimuksia noin 46000 kappaletta ja onnellisuudesta noin 400. Onneksi tällä hetkellä tilanne on tasoittunut hieman.

Omana tieteenä positiivinen psykologia syntyi 90-luvun loppupuolella, kun Pennsylvanian yliopiston psykologian professori Martin E. P. Seligman valittiin Yhdysvaltain psykologisen yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1998. Seligman julisti kyseisen vuoden hyvinvoinnin vuodeksi ja positiivisen psykologian kurssi nousi kaikista suosituimmaksi yliopiston kurssitarjonnassa. Positiiviselle psykologialle todella oli kiinnostusta ja tarvetta. Seligmania voidaankin pitää positiivisen psykologian “oppi-isänä. Hänen mukaansa positiivinen psykologia on tiede, joka tutkii ja edistää yksilöiden ja yhteisöjen kokonaisvaltaista hyvinvointia eli kukoistusta.

Työkaluja elämän hallintaan

Meille molemmille kirjoittajille positiivisen psykologian tieteen kohtaaminen ja siihen tutustuminen on ollut käänteentekevää elämässämme. Olemme tutustuneet itseemme uudella tavalla ja oppineet ymmärtämään monia tapojamme toimia ja ajatella sekä saaneet työkaluja hyvinvoinnin edistämiseen. Olemme oppineet vastaanottamaan tunnistamaan tunteitamme paremmin ja ymmärrämme myös selkeämmin niiden tehtävän informoida meitä. Pelkkä tunteiden sanoittaminen ja johtaminen ovat tehneet elämästä tavallaan seesteisempää. 

Yhtenä suurena taitona elämäämme on saapunut myös itsemyötätunto ja armo itseämme kohtaan. Olemme edelleen kovia toimimaan ja toteuttamaan, mutta muistamme myös palautumisen ja levon tärkeyden. Opettelemme koko ajan lisää itsemyötätuntoa eli sitä, ettemme säti tai syytä itseämme virheistä ja että muistaisimme puhua myös itsellemme kauniisti sekä ystävällisesti. Itsemyötätuntotutkija Kristin Neffin tutkimukset ja teoria tuo jatkuvasti syvyyttää aiheeseen. Kaikille meille tapahtuu virheitä ja kaikki me olemme keskeneräisiä. Itsemyötätunto ei ole itserakkautta, itsekkyyttä tai yksilön etua tavoittelevaa. Se on taito, jota oppimalla me voimme olla myös toisiamme kohtaan empaattisempia ja myötätuntoisempia. Kun huolehdimme omasta jaksamisestamme, meillä on myös voimavaroja ja halua auttaa toisia. Parhaimmillaan annamme mahdollisuuden pyytettömälle altruismille.

Kukoistavan elämän kuusi osa-aluetta

Positiivinen psykologia huomioi myös elämään kuuluvat varjopuolet ja epämiellyttävät tunteet. Hyvinvointiin katsotaan vaikuttavan kuusi osa-aluetta:  myönteisyys, uppoutuminen, ihmissuhteet, merkitys, aikaansaaminen ja elinvoimaisuus. Nämä perustuvat Martin E. P. Seligmanin PERMA-malliin, jossa on alunperin ollut viisi osa-aluetta P=positive emotions, E=engagement, R=relationship, M=meaning ja A=accomplishment. Monet positiivisen psykologian asiantuntijat ovat lisänneet tähän vielä kuudennen osa-alueen, elinvoimaisuuden. Puhutaan myös PERMA V (=vitality) -mallista.

Osa-alueisiin kuuluu paljon asioita, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Näitä ovat  mm. tunne-, ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja resilienssitaidot sekä altruismi. Kaikki taitoja, joita tarvitsemme elämässä, sosiaalisissa tilanteissa sekä vaikeuksien koittaessa.

Positiivinen psykologia ei pakota ketään ahtaaseen muottiin tai persoonaan, kuten välillä kuulee kritisoitavan. Päinvastoi esimerkiksi VIA-luonteenvahvuusmittari tarjoaa työkalun tunnistaa ja kehittää omia vahvuuksiamme. Vahvuuksien ja ydinvahvuuksien löytäminen, sanoittaminen ja vaihteleva käyttö ovat elämän rikastamista ja oman luontaisen tavan toiminnan mahdollistamista. Vahvuuksia ovat myös oikeudenmukaisuus- ja inhimillisyystaidot, joita tarvitaan yhdessä elämiseen, toisista huolehtimiseen ja ystävystymiseen.

Vahvuuksiin keskittyminen

Positiivisessa psykologiassa keskiössä ovat luonteenvahvuudet, niiden tunnistaminen ja kehittäminen. VIA-luonteenvahvuusmittari tarjoaa työkalun tunnistaa ja kehittää vahvuuksiamme. Niiden löytäminen, sanoittaminen ja vaihteleva käyttö ovat myös positiivisen pedagogiikan kivijalka.

Vahvuudet jaetaan kuuden hyveen ja 24 vahvuuden alle:

1. Viisaus: luovuus, uteliaisuus, arviointikyky, oppimisen ilo, näkökulmanottokyky 
2. Rohkeus: urheus, sinnikkyys, rehellisyys, innokkuus 
3. Inhimillisyys: rakkaus, ystävällisyys, sosiaalinen älykkyys 
4. Oikeudenmukaisuus: ryhmätyötaidot, reiluus, johtajuus
5. Kohtuullisuus: anteeksiantavuus, vaatimattomuus, harkitsevaisuus, itsesäätely
6. Transsendenssi: kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, kiitollisuus, toiveikkuus, huumorintaju, hengellisyys.

Vahvuuksia tarkastellessa voimme huomata, että joukkoon kuuluu myös paljon sellaisia vahvuuksia, joita tarvitaan yhdessä elämiseen, toisista huolehtimiseen ja ystävystymiseen. Monet vahvuuksista osoittautuvat meistä poispäin oleviksi, muut huomioonottaviksi.

Mitä positiivinen psykologia on ja mitä se ei ole?

Keräsimme vielä tiivistetysti yleisimpä väärinkäsityksiä liittyen positiiviseen psykologiaan:

Positiivinen psykologia EI

• ole onnellisuushömppää tai selfhelpiä
• tavoittele vain positiivisuutta tai onnellisuutta
• tavoittele vain yksilön etua
• kiellä negatiivisia tunteita tai ajattele, että niistä pitäisi päästä eroon
• ajattele, että ihminen olisi “oman onnensa seppä”
• ajattele, että ihmisten persoonaa tulisi muuttaa tai “istuttaa samaan muottiin”
• ole hoitavaa kuten psykiatria tai lääketiede
• ole oikotie onneen

Positiivinen psykologia ON

• hyvinvoinnin tiede, joka tutkii hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä
• mahdollistaja itsensä parempaan tutkiskeluun
• elämäntaitoja tukevaa
• yksilön ja yhteisön elämästä kiinnostunut
• avarakatseinen ja tavoittelee jokaisen ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden saavuttamista
• tiede, joka tarjoaa tietoa ja työkaluja henkisen, fyysisen, ja sosiaalisen hyvinvoinnin tueksi
• kasvun mahdollistaja
• tiede, joka haastaa meitä huomaamaan virheellisiä ja muuttumattomia ajatusmalleja ja auttaa siirtymään kohti kasvun ajattelua
• arvoja tarkastelevaa

Positiivinen psykologia auttaa yksilöä voimaan paremmin, mutta kyllä se myös kylvää  jokaisen hyvinvoivan ihmisen ympärille valtavasti hyvää. Kiitollisina olemme saaneet olla itse todistamassa tätä. Suurimmat hyvinvointiimme vaikuttavat tekijät ovat meitä ympäröivät ihmissuhteet, elämän merkityksellisyys sekä muiden auttaminen. Positiivinen psykologia luo yhteistä hyvää kouluihin, työpaikoille ja ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Susanna Posio & Reetta Yrttiaho

Positiivisen psykologian asiantuntijat

kasvatustieteen maisterit, luokanopettajat