Sain tätä blogikirjoitusta varten haastateltavakseni positiivisen kasvatuksen ja kukoistavan koulun  uranuurtajan, rehtorin, opettajan, tutkijan, tietokirjailijan ja kouluttajan KT Eliisa Leskisenojan.  

Leskisenoja työskentelee rehtorina ja hyvinvointikulttuurin rakentajana Oulun kristillisessä  peruskoulussa, jossa Openminds on kevään 2024 ajan kouluttanut positiivisen psykologian tieteen  perusteita ja hyvinvoinnin vahvistamisen taitoja koko työyhteisölle. 

Sukelletaan seuraavaksi yhdessä positiivisen kasvatuksen maailmaan Eliisan innostavassa ja  ajatuksia herättävässä opastuksessa ja siihen, mitä on kukoistava koulu!

Polku positiivisen kasvatuksen äärelle 

Leskisenoja kuvaa omaa tietään positiivisen kasvatuksen äärelle kiehtovana maisemareittinä, joka  löysi ytimeensä kuin varkain. Toimittuaan luokanopettajana lähes 30 vuotta eri puolilla Suomea, oli  välittävän opettajuuden ja sitoutuneisuuden teemat aina olleet kantavana voimana Leskisenojan  työssä. Kuitenkaan hakeutuessaan jatko-opintoihin Lapin yliopistoon, ei hän vielä tiennyt ryhtyvänsä  tekemään väitöskirjaa nimenomaan positiivisesta psykologiasta. Sittemmin positiivisesta  kasvatuksesta on tullut työuraa ohjaava keskeisin tekijä ja jatkuva intohimon sekä kehittämisen  kohde, joka on tuonut uudenlaisen twistin ja merkityksellisyyden työhön. ”Olen joutunut luomaan  nahkani aivan uudelleen ja mindsetin muutos on ollut totaalinen”, Leskisenoja kuvaa.  

Nykyään kukoistusta kohti rakentaminen on Leskisenojan työn ytimessä. Kukoistus on positivisen  psykologian hyvinvointikäsite, joka tarkoittaa, ettemme pelkästään selviydy, vaan koemme  kokonaisvaltaista hyvinvointia (Seligman). Työssä kukoistaminen voidaan määritellä  elinvoimaisuuden ja oppimisen samanaikaiseksi kokemiseksi (Spreitzer). Positiivinen kasvatus tähtää  kukoistamiseen sekä yksilön että koko yhteisön tasolla, ja Huppert & So (2013) määrittelee kukoistuksen seuraavasti: ”feeling good, functioning well, doing good”. Määritelmä on myös Leskisenojan mieleen. Näin ymmärrettynä kukoistus tarkoittaa paitsi myönteisten tunteiden  kokemista, myös hyvän aktiivista rakentamista ja resilienssin kasvattamista haasteidenkin äärellä. Se  on hyvän kokemista ja tekemistä. 

Ammatillinen kasvu on tuonut syvyyttä ja laajempaa ymmärrystä Leskisenojan työhön. ”Nuorena  opettajana en aina osannut kohdata ja käsitellä omia tunteitani haastavissa tilanteissa siten, että  olisin pystynyt houkuttelemaan oppilaasta hyviä puolia esiin niiden haasteiden rinnalle”, avaa  Leskisenoja. Tähän varmasti moni meistä kasvatusalalla toimivista voi samaistua. Hankalat asiat ja  ongelmat imaisevat helposti huomiomme ja arjen kiireen keskellä unohtuu keskittyminen siihen,  mikä on hyvää ja toimivaa. Meidän olisikin tärkeää harjoitella siirtämään painopistettä hyvän  huomaamiseen, vaalimiseen ja vahvistamiseen.  

Positiivisen pedagogiikan hyvää huomaava asenne ja arvopohja (ks. Uusitalo & Vuorinen) kasvattaa  kiinnostuneiden määrää opetusalalla, ja niin tunnetaitojen kuin muidenkin hyvinvointia edistävien taitojen arvosta opetustyössä ollaan koko ajan tietoisempia. Kuten Leskisenoja avaa, positiivisen  kasvatuksen periaatteiden mukaisesti se, mihin keskitymme, runsastuu. Kunnioittava kohtaaminen on  tärkeä osa myötätuntoisen toimintakulttuurin rakentamista ja keskeisiä kouluyhteisön  vuorovaikutuksen periaatteita, joita myös Leskisenoja painottaa. ”Nykyään sanon itselleni: Tuo voisi  olla minun oma lapseni – miten haluaisin, että hän tulisi kohdelluksi ja kuulluksi?” 

Tiekartta ja kompassi 

Oma väitöskirjaprosessi on vienyt Leskisenojan tielle, jolta ei ole paluuta. Tohtorinhatun  saavutettuaan hän toimi työtehtävissä yliopistolla, kunnes kutsu palata jälleen tutkimisen ohella  käytännön sorvin ääreen kasvoi vastustamattomaksi. Tällä hetkellä Leskisenoja toimii rehtorina  Oulun kristillisessä peruskoulussa, jossa hän luotsaa joukkuettaan kohti hyvinvointikulttuurin  systemaattista rakentamista. Uusimmassa kirjassaan ”Kun koulu ei kukoistakaan” Leskisenoja (2024)  avaa positiivisen kasvatuksen vaikuttavuuden edellytyksiä ja niitä toimia, joilla jalkautamme tärkeät  tavoitteet koulutyön jokapäiväiseen arkeen koko kouluyhteisössä. Mitä kummaa sitten oikeastaan on  kukoistava koulu? 

Positiivinen ja suorastaan kukoistava koulu on hyvinvointia ja oppimista tukeva yhteisö ja  organisaatio (Seligman, 2011), jossa ei tyydytä ainoastaan yksilötason kukoistuksen tavoitteluun,  vaan rakennetaan muutosta kohti myönteistä yhteisöä ja instituutiota (White & Murray, 2015). Se on  paikka, jossa paitsi voidaan hyvin, myös opitaan hyvin (ks. Lappalainen et al.). Leskisenojan mukaan kukoistavaa koulua rakennettaessa tarvitaan ensin yhteinen visio ja sen jälkeen rutkasti sinnikästä ja  sitoutunutta työtä sen eteen tavallisessa kouluarjessa, koko yhteisön voimin. ”Koskaan aiemmin ei  ole ollut sellaista tilannetta, että olisi saatu tehdä hyvinvointityötä koko koulun rintamaleveydellä – ja nyt se on koko homman ydin”, Leskisenoja innostuu tämänhetkisestä työnkuvastaan rehtorin  pestissä. 

Tutkittuaan positiivista kasvatusta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kukoistavan koulun  kehittämiseksi on Leskisenoja löytänyt punaisen langan seurattavaksi. ”Positiivisen kasvatuksen  teoreettinen viitekehys antaa sen hiekkalaatikon, jossa toimitaan. Se on vahva kehys ja tiekartta, jota  ilman ollaan helposti tuuliajolla.” Tärkeää on koko työyhteisössä saavuttaa yhteinen ymmärrys siitä,  mitä ollaan tekemässä ja miksi, ja minne ollaan matkalla. ”Työyhteisön koulutus on tässä  avainasemassa, sillä eihän voi kokea omistajuutta sellaiseen asiaan, josta ei tiedä tarpeeksi”,  Leskisenoja avaa. Työyhteisön koulutuksissa Leskisenoja arvostaa vankkaa tieteellisen  tutkimusperusteisuuden pohjaa, johon linkittyen tavallinen kouluarki ja käytännön interventiot  rakennetaan.  

Kaikki lähtee työyhteisöstä 

Keskeistä on keskittyä ensin työyhteisön hyvinvoinnin kasvattamiseen, sillä hyvinvoivat aikuiset  voivat kasvattaa hyvinvoivia lapsia ja nuoria. Kuten Leskisenoja (2019) kirjoittaa teoksessaan  Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa – toteuta käytännössä, heijastuvat positiivisen  pedagogiikan myönteiset vaikutukset erityisesti vuorovaikutukseen ja näin ollen myös työntekijöiden  työssä jaksamiseen ja viihtymiseen.  

Voidaankin sanoa, että koko yhteisön hyvinvointi lähtee liikkeelle siitä, että tuetaan ensin henkilöstön  hyvinvointia ja kartutetaan hyvinvointitaitoja. ”On tärkeä saada omakohtainen kokemus siitä, että ai  tältäkö se tuntuu, kun minua kiitetään ja huomataan hyvää.” Kokemus luo pohjan asioiden  viemiseksi myös oppilaiden suuntaan. Positiivinen uutinen onkin, että kouluyhteisöissä olemme itse  se voima, joka voi lähteä rakentamaan myönteistä toimintakulttuuria (Quinn, 2015). Leskisenoja pitää  tärkeänä koko työyhteisön yhteistä koulutusta, eikä enää nykyään juuri lähetä yksittäisiä opettajia  erillisiin koulutuksiin. ”Uskon koulutuksiin, jotka kohdistuvat koko työyhteisöön. Sädetetään kaikki  sillä sisällöllä yhtä aikaa. Siitä rakentuu se yhteinen kieli – hyvinvoinnin kieli.” 

Tärkeää on paitsi tieteellisesti tutkittuun tietoon ja positiivisen psykologian sekä pedagogiikan  tutkimukseen nojaaminen, myös teemojen käytännön tasolle vieminen sisältöjen juurtumiseksi. 

Pitkäjänteisessä työskentelyssä työyhteisö ehtii mutustella ja omaksua asioita, ja opittu lähtee  jalkautumaan käytännön arkeen. Kuten Leskisenoja kiteyttää, tarvitaan uuden toimintakulttuurin  luomisessa aikaa ja sinnikkyyttä: ”Valtavasti toistoa, kyllä se sieltä tarttuu, kun tärkeitä teemoja  pidetään arjessa yllä ja aletaan käyttää niitä uusia käsitteitä vähitellen.” 

Toisaalta valmiita ei olla koskaan, ja tärkeää onkin tunnistaa ja tunnustaa keskeneräisyys. ”On  keskeistä legitimoida se, että hyvinvointia pitää koulussa hyvin systemaattisesti edistää, ja julkilausua kehittymisen ja kasvun tarve sekä mahdollisuudet”, Leskisenoja avaa. Välillä tarvitaan myös  rohkeutta jättää akateemiset tavoitteet syrjään ja keskittyä kasvattamiseen ja kohtaamiseen, myös  yläkoulun puolella. Kasvun asenne on merkittävässä roolissa uudenlaista toimintakulttuuria  rakennettaessa.  

Kuten Leskisenoja painottaa, tarvitsemme kouluissa rakenteita ja toimintakulttuuria, jotka  mahdollistavat pysähtymisen ja kohtaamisen sekä koko yhteisön kukoistuksen. Voisikin tiivistää, että  kohti kukoistusta kuljetaan pienin askelin, yhdessä. ”Toivoisin, että meiltä lähtisi koulusta elämään  eteenpäin oppilaita, joilla on käsitys siitä kaikesta hyvästä ja mahtavasta, joihin heistä on”,  Leskisenoja tiivistää. Siinä riittää tavoiteltavaa ja yhdessä rakennettavaa jokaiseen koulupäivään. 

Kirjoittaja on Openmindsin kouluttaja ja kukoistavan koulun väitöskirjatutkija. 

Openmindsin Reetta on käynyt Oulun kristillisessä peruskoulussa kouluttamassa koko työyhteisöä  kevään mittaan useampaan kertaan. Keskeisinä teemoina ovat olleet kokonaisvaltainen hyvinvointi  yksilön ja työyhteisön näkökulmasta, myönteisyys ja tunnetaidot sekä myönteisen vuorovaikutuksen  vahvistaminen. Syksyllä koulutukset jatkuvat merkityksellisyyden, itsemyötätunnon ja palautumisen teemoista. Koulutusiltapäivät ovat olleet oivallisia hetkiä työyhteisölle pysähtyä keskusteluun  tärkeiden teemojen parissa. Kaikki hyvät käytänteet ja harjoitukset, joita koulun aikuiset  harjoittelevat keskenään ja nostavat esiin (kuten vaikka yhteisten tähtihetkien ja kiitollisuuden  aiheiden huomaaminen), kantavat hyvää hedelmää oppilaille ja koko koulun toimintakulttuurille. 

Mikäli koulussanne olisi tarvetta koko työyhteisön yhteiselle koulutukselle, työskentelylle ja uuden  toimintakulttuurin rakentamiselle kohti kukoistusta, ota rohkeasti yhteyttä. Olemme mielellämme  apunanne tärkeällä matkalla kohti kasvavaa kouluyhteisön hyvinvointia.

Tutustu koulutuksiimme täältä!

Eliisa Leskisenojan kirjoihin voit tutustua täältä!

Lähteet: 

Cameron, K. S., and Spreitzer G. M. 2012. Introduction: What Is Positive About Positive Organizational Scholarship?’, in G. M. Spreitzer, and K. S. Cameron (toim.), Teoksessa The Oxford Handbook of Positive Organizational Scholarship, Oxford Library of Psychology, 1-14. 

Huppert, F. A., & So, T. T. (2013). Flourishing across Europe: Application of a new conceptual  framework for defining well-being. Social indicators research, 110, 837-861. 

Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. 2008. Pedagoginen hyvinvointi. (Kasvatusalan  tutkimuksia; Nro 41). Suomen kasvatustieteellinen seura. 

Leskisenoja, E. 2019. Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa – Toteuta käytännössä. PS kustannus.  

Leskisenoja, E. 2024. Kun koulu ei kukoistakaan – Miten saada positiivinen pedagogiikka toimimaan.  Santalahti. 

Quinn, R. E. (2015). The positive organization: Breaking free from conventional cultures, constraints,  and beliefs. Berrett-Koehler Publishers. 

Seligman, M. 2011. Flourish: A new understanding of happiness and well-being – and how to achieve  them. London: Nicholas Brealey Publishing. 

Spreitzer, G. M., Sutcliffe, K., Dutton, J., Sonenshein, S. & Grant, A. M. 2005. A socially embedded  model of thriving at work. Organization Science 16 (5), 537–549. 

Uusitalo, L. & Vuorinen, K. 2023. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään  luonteenvahvuutensa. Jyväskylä: Santalahti. 

White, M. A. & Murray, A. S. 2015. Chapter 1. Building a positive institution. Teoksessa A. Mathew,  & A.S. Murray (toim.), Evidence-based approaches in positive education: Implementing a strategic  framework for well-being in schools. Springe, 1-26. 

Blogia varten Jenni haastatteli Eliisa Leskisenojaa 13.5.2024 positiivisen kasvatuksen ja kukoistavan  koulun teemoista.